puhe Venetsialaisissa
Mäntypirtillä 31.8.2013
Sain uudelta klubipresidentti Martilta erittäin haasteellisen tehtävän, kuvailla, millainen on pihtiputaalainen nainen, sillä onhan Pihtiputaan kunnan ja seurakunnan juhlavuosi meneillään.
Heti alkuun täytyy todeta, että kaikkien pihtiputaalaisten naisten kuvailemiseen ei aika riittäisi, joten täytyi suoritaa karsintaa. Martti-presidentti olisi mielellään kuullut kerrottavan Plokin tytöistä ja naisista, mutta heistä yksin voisi kirjoittaa, vaikkapa kirjan, joten heistä nyt tällä kertaa vain tällainen pieni maininta.
Pihtiputaan mummojakaan en kovin paljon käy kuvailemaan, joten valitsin tähän esitykseeni Teidät rakkaat Ladymme ja Emmilionit. Kovin haasteelliseksi tämän tehtävän tekee myös se, että vietämme venetsialaisia, veden, tulen ja valon juhlaa, kesäkauden päättäjäisiä. Elämäjärven rannalla Mäntypirtillä elokuisena iltana, sääkin on kuin samenttia.Kun kuulemme nimen Venetsia, niin heti tulee mieleen Italia ja italialainen nainen. Hän, ”la donna e mobile”, italialainen nainen on häilyvä, niin kuin kuuluisasta Verdin oopperastakin muistamme.
Mutta onneksi meidän ei tarvitsekaan verrata suomalaista ja ennen kaikkea pihtiputaalaista naista italiattariin, venetsialaisiin naisiin, noihin mieleltänsä häilyväisiin, sillä venetsialaiset, kesäkauden päättäjäiset eivät viittaa Venetsiaan ollenkaan, vaan venetsialaiset on tiettävästi alunperin Venäjältä 1800-luvulta. Pitäiskö meidän kiinnittää katseemme itään päin ja verrata sitten pihtiputaalaista naista venäläiseen?
No, tiedän, että ainakin rotary-veljien tasolla näin on jossakin määrin tehty, mutta lionsveljet ovat pitäneet suomalaista naista ylivoimaisesti parhaana, vaikkakaan emme toki ummista silmiä venäläisellekään naiskauneudelle. Kuitenkin Pihtiputaan lioneille Te ladymme ja Emmi-lionsisaret olette enemmän kuin tärkeitä, te olette silmäteriämme. ”Mä maiset murheeni unohdan, kun sinisilmiisi, ruskeisiin, vihreisiin, harmaisiin katsoa saan”. Ja kun olemme koolla Mäntypirtillä ja muistelemme taaksejäänyttä kesää ja kesäteatteria, niin ei sovi unohtaa myöskään särjensilmäistä neitoa.
Vaikka
Pihtiputaalla arvostetaankin oman paikkakunnan ylivertaisuutta ja
syntyperäiset pihtiputaalaiset ovat arvossa arvaamattomassa, niin
silti pihtiputaalaisista naisista puhuttaessa tähän joukkoon
sovitte varmasti myös te rakkaat ladyt ja Emmi-sisaret, vaikka
syntymäpaikka sattuisi olemaankin Sydän-Suomen ulkopuolella,
vaikkapa Etelä-Amerikassa asti, niin kuin upouuden suomalaisen
Patrician tunnemme käyneen toteen. Onnittelut Patricialle!
(Pihtiputaan mummoksi ei ole vielä
taidettu kelpuuttaa muita kuin syntyperäisiä puttaalaisia,
ex-mummo Anneli A:sta en ole varma)Pihtiputalainen nainen on siis määrätietoinen, aikaansaava, eteen päin pyrkivä, mutta samalla jatkuvasti puoleensa vetävä ja viehättävä, josta emme tahtoisi milloinkaan ja mistään hinnasta luopua. ( tästä suvaisevasta mielenlaadusta lienee yhden esimerkin mainitakseni mm. se, ettei milloinkaan ole oltu panemassa palloa jalkaan, kun on lähdetty keilaamaan, joskus kauaksikin. Samoin samaa ovat saaneet kokea myös kolopallon pelaajaveljet. On saatu lähteä hyvillä mielin ja kannustusten kera ja ovatpa muutamat teistä rakkkaista naisistamme halunneet olla peleissä mukanakin. Ja silloinkin, vaikka hyvin harvoin olisimme joutuneet vaikkapa puolen tunnin, puolen tunnin tai varttitunnin monologia, yksinpuhelua kuuntelemaan, niin olemme aina lopuksi voineet todeta, että puhumallahan ne asiat selviävät, tulevat kuntoon.
Luin uusimmasta Lions-lehdestä, kuinka uuden kansainvälisen presidentin unelma on se, että aivan lähivuosina olisi mies- ja naisleijonia yhtä paljon. Pihtiputaalla tällainen unelma on jo totetuneena ja ylikin sen. Tästä kiitos teille kaikille pihtiputaalaisille naisille, niin ladyille, kuin Emmi-sisarillemme jotka tunnette sydämissänne lionstoiminnan tärkeäksi ja keskeiseksi.
Tänä iltana venetsialaisissamme, veden valon ja tulen juhlassa muistakaamme, mitä Lions Clubin internationalin presidentti Barry J. Palmer tähdentää: ”Kuunelkaa sydäntänne. Älkää koskaan olko esteenä upealle idealle, jonka aika on tullut. Minulle unelmat eivät koskaan ole visioita, jotka syntyvät nukkuessa, vaan suunnitelmia, jotka eivät anna nukkua.”
Rakkaat ladyt ja Emmi-sisaremme! Tänä iltana me kuuntelemme sydäntämme. Emme halua tänä iltana torkkua ja nukkua, sillä sydämemme sykkivät Teille pihtiputaalaiset naiset. Ladymme ja Emmi-sisaremme.
